karppaus.info

EN ole koskaan ollut mikään himoliikkuja en edes nuoruudessa jolloin olin hoikka..
Joudun pakottamaan itseni liikkeelle, onneksi perheessä on koira joten pakkoliikuntaa tulee, joskus sekin tuntuu ylitsepääsemättömältä.. Enkä tiedä mistä johtuu.. Mutta ensiviikolla aoin aloittaa jälleen jumpan 2x viikossa, toinen niistä on zumba päivä..

Vinkkejä kuinka ihmeessä saisin itseni nauttimaan liikunnasta..

_________________

Koiran kanssa vaan reipasta 2h lenkkiä joka päivä raikkaassa syysilmassa, en keksi kyllä mitään mikä ois sen ihanampaa liikuntaa! Tsemppiä vaan, kyllä se into siitä yltyy ku pistät zumbaten vaan!

_________________

Aloitus 24.8.2010

Juu onneks on toi koira Viimevuonna kun toi silakka tupsahti meille, (oli jo 8kk) niin mulla paino tippui 3kg kun lenkkeilyt alkoi Mutta tulihan ne korkoineen takaskin tupakanpolton lopettamisen jälkeen, vaikka koiran lisäksi liikuttaa nyrkkeily.
Mites on liikkeelle lähdetty?

_________________
" Äläkä saata minua kiusaukseen, löydän sinne kyllä itsekin. " - Josh Billings.

Moi,
olen itse ollut sohvaperuna aina!! siis ihan aina, oikea kunnon mätösäkki, ylipainoa oli aikaisemmin n. +15kg, kunnes; yksi kaunis talvi työnteon seurauksena laihduin nuo mainitsemani 15kg, ihan ilman tarkoitusta. Enkä juuri tykännyt liikunnasta, vaikka harrastanut olen luonnossa liikkumista aina ja touhunnut jotain koko ajan, mutta varsinaista liikuntaharrastusta ei ole ollut.
Kun sain painon tippumaan, aloin myös nauttimaan liikunnasta, kumma kyllä. Pikku hiljaa, kun tiesin kunnonkin kohonneen nautin enemmän ja enemmän. Toki, joitain lajeja on vieläkin, mitkä ei miellytä. Mutta ehkä itseni pelasti se, että yritän liikkua silleen, että vältän hirvittävää hikoilua, jotta liikkuminen on miellyttävää. Toki, hiki saa tulla, mutta ei niin että tuntuu olo kuin suihkussa.
Kuuntelen monesti musiikkia, joka auttaa ja vie ajatukset pois itse tekemisestä, esim kävelyllä.
Tykkään harrastaa yksin, sillä muiden läsnäolo usein tuo paineita kun alkaa miettimään että "tuokin on noin nopea, hoikka, ei hikoile yms" skeidaa, jota ei tietenkään pitäisi miettiä, koska jokainen liikkuu omaan tahtiinsa. TOki tulee myös päiviä kun ei kiinnosta ollenkaan, mutta kyllä se into sieltä löytyy.
Rauhassa, omaan tahtiin, etsi virikkeitä luonnosta, jätä huomio itse suorituksesta tai tekemisestä pienemmälle. Kyllä se into sieltä löytyy, kun hoksaa sen mistä muusta voi saada nautintoa. Musiikki auttaa mulla ja se, että teen vaikkapa mielikuvitusmatkoja samalla kun poljen kuntopyörää Kannattaa etsiä semmoinen laji mistä nauttii, kokeilemalla löytyy.

Toivottavasti into löytyy ja vinkeistä on apua

Suurin ongelma omaan liikkumattomuuteen on juuri tuo, että ei saa itseään liikkeelle. Minulla on aina, ja varsinkin syksyisin, suuria suunnitelmia ja hyviä ideoita liikunnan aloittamiseen (ja tupakoinnin lopettamiseen). Kesällä täällä Tampereella avattiin tosi edullinen kuntosali; 18 e/kk. Olen aina tykännyt kuntosaliharjoittelusta, joten päätin hankkia vuosijäsenyyden. Kävinkin muutaman kerran. Ostin jopa personal trainerin tunniksi itselleni laatimaan juuri minulle sopiva saliohjelma. Olin intoa täynnä. Mutta, lopahtihan se taas kerran. Tuli taas jotain "ihan mahdotonta estettä" ja sitten ei enää oikein voinutkaan. Selityksiä, kuten aina.
Kun tyttäreni kertoi pudottaneensa painoa ja kiinteyttäneensä kroppaansa karppaamalla, innostuin tietenkin heti. Aloitin marraskuussa laihduttamisen idealla, mutta jo alkumetreillä tämä muuttuikin elämäntavaksi. Luulin aina, että en ikinä pääse irti päivittäisestä suklaapatukasta, mutta toisin kävi. En ole syönyt yhtään suklaapatukkaa karppaamisen jälkeen, olen ostanut 70 % suklaata vain jälkiruokia ja leipomista varten. Pari kertaa olen tehnyt karppisuklaata, mutta minust se on niin kuivaa ja pahaa, ettei siitä mitään riippuvuutta ole muodostunut.
Elättelen toivoa, että kunhan pakkaset hellittävät ja kevät tulee, niin saan itseni liikkeelle.

Tosi hienoa että karppauksesta on tullut elämäntapa! Minusta se on jo suuri saavutus.
Toivottavasti keventynyt mieli ja keho kannustaa sinua liikkumaan. Älä ota siitä ressiä, ettei tule paineita "olis pakko liikkua" ja sit tuntuu vastenmieliseltä lähteä liikenteeseen. Jos haluat, voit ottaa vaikka tavoitteen, ensin alkuun esim. 2 krt viikossa jotain liikuntaa min 40 minuuttia kerrallaan ja tekee sitä mikä itsestä hyvältä tuntuu ja mistä nautit.
Sitten, voit lisätä määrää ja tehoja kun siltä tuntuu.
Itsekin olen nyt joulun jälkeen täysin repsahtanut ja jumittunut sohvalle, vaikka kuinka tiedän että liikkua pitäis. Se harmittaa, mutta nyt etsin sen liikkumisen ilon ja pakotan itseni liikkeelle.
Mulla syöminen ryöstäytyi käsistä jouluna ja en ole vielä päässyt uuteen alkuun karppaamisessa. Paino ei ole tippunut joten usko meinaa loppua.

Mutta toivottavasti se liikunnan ilo löytyy ja kevään tullen innostut liikkeelle. Oikein kovasti tsemppiä sinulle ja onnea matkaan!

Minulla on kokemuksia niin kunnon noususta kuin pitkään jatkuneista liikuntaharrastuksista lapsena ja nuorena, normaalipainoisena... mutta koskaan en ole pitänyt mistään liikunnasta. Kaikki on ollut pakkoa, kamalaa, ponnistelua ja kaiken kaikkiaan niin vastenmielistä, että olen aina ihmetellyt mistä ihmeestä kaikki aina vouhkaavat kun riemuitsevat liikunnan jälkeisistä olotiloistaan? Viime syksynä suoritin 10-12viikon juoksukoulun ja jälleen odotin, että liikunta muuttuisi edes siedettäväksi touhuksi. Turhaan odotin.

Hmph! Toivottavasti minä olen vain ainoa tällainen kummajainen, jolla ei endorfiinit lähde liikkeelle tai kiinnity resepteroihin kuten pitäisi tms. ja sinä löydät itsellesi sopivan liikuntamuodon!

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wgT5PLd/]

Syyskuussa 2010 / 125kg
Helmikuussa 2011 / 98kg
Toukokuussa 2011 / 85kg
Syyskuussa 2011 / 73kg

Mun vinkkini liikkeellelähtöön on tämä: lähde suorittamaan parinkymmenen minuutin treeniä sen iänikuisen tunnin sijaan. 20 min mahtuu mihin väliin tahansa ja sellaisen rypistyksen jaksaa koska tahansa, tunti puolestaan on usein jo ajatuksena ihan ylitsepääsemätön (ei jaksa, ei ehdi, tulee hiki, tarvii mennä suihkuun, tarvii kuivata tukka, ei ehdi, ei viitsi...).
Monelle käy nimittäin niin, että se 20 min venähtää kolmeksi vartiksi tai jopa puoleentoista tuntiin ihan huomaamatta. Ja lisäenergia on taattu!

_________________
Kahvakuulalähettiläs.
(Sh)it's my life! | Sporttiteevee
Blogissa murkuloita ja satunnaisesti oikeetakin elämää.
"Tätä en olekaan koskaan yrittänyt, joten luulen, että se ihan varmasti onnistuu!" -Peppi Pitkätossu-

Mulla ollut aina sama ongelma. Koskaan en ole päässyt niin pitkälle, että oisin nauttinut säännöllisestä liikkumisesta. Puhumattakaan, että ois ollut pakko päästä liikkumaan. Kunnes... Ostin syksyllä sykemittarin ja sen myötä innostuin tekemään aluksi pieniä lenkkejä päivittäin koirien kanssa. Jo parin viikon jälkeen oli pakko päästä joka päivä lenkille. Lenkit venahti pikkuhiljaa pitemmiksi ja lopulta tein vähintään tunnin-kahden lenkkejä metsässä. En tiedä, kumpi nautti enemmän, emäntä vai koiruudet... Mutta sit tuli lunta ja liukasta ja... Nyt odottelen malttamattomana kevättä ja metsälenkkejä...

Syksyllä tutustuin myös zumban ihmeelliseen maailmaan. Ja voin kertoa, että koukussa ollaan. Eka kerta tämäkin... Aluksi kävin kerran viikossa, sitten oli päästävä jo kaks kertaa viikossa, kun ei malttanut odottaa koko viikkoa. Nyt käyn välillä jo kolmesti viikossa. Tosin kerta niistä on uutta tuttavuutta, bodyjamia. Molemmat oli aluksi tämmöselle liikkumattomalle, kankeelle aika mystistä, mut kun muutaman kerran oli käynyt, niin alkoi jo pysyä mukana. Uskon, että kokeilemalla eri juttuja se oma liikkumismuoto löytyy sullekin.

Aurinkoista kevään odotusta ja tsemppiä!!!

_________________

Mä aloin jakaa mainoksia. On pakko lähtee tekee kierros,kun on siihen sitoutunut. Eikä maksa sulle mitään,vaan sulle maksetaan. (tosi vähän!). Halvenpaa kuin kuntosalilla.

_________________
Jälleen ruotuun 01.-09 . -15kg saavutettu 14.09-09. Heinäkuu 2010 -22,5kg. Lopullisesti -30kg
Paino ruodussa ja kroppaan lihaksii ja sitä kautta muotoja...urheilullisia sellaisia!

Kesällä oli Natural Health -lehdessä juttua liikkumisesta ja sen hankaluudesta.

Siellä oli hauska ja yksinkertainen ohje:
Ulkoilukamppeet on puettava päälle ja lenkkarit jalkaan. Lenkkarinnauhat on myös solmittava.
Mutta ulos ei ole pakko lähteä... Jos ei huvita, voi riisua varusteet ja palata sohvalle. -Todennäköisemmin tulee lähdetyksi, kun on jo ne kamppeetkin valmiiksi päällä.

Monilla meistä se aikomaan ryhtymisen suunnittelu vie eniten aikaa...

_________________
Kasvissyöjästä on kehkeytynyt kalansyöjä - kalansyöjästä on kehkeytymässä...

Tykkään liikkumisesta,mutta mulla täytyy olla jotain tekemistä samalla: jaan mainoksia ja kuuntelen radiota. On pakko lähteä,muuten tulee potkut