^^ No oisko osa-aikanössökuntoilija jotekin parempi kuin kantiunto
Mutta kantiunto olen ja yhä enemmän sellsaiseksi vain tulen. Kuuntelehan (täälläkin) noita oikeiden kuntoilijoiden kertomuksia:
- Jokaisella on vähintäin kerran vuodessa paikat hajalla
- ... ja silloin ne tekee melkein murhia kun eivät pääse liikkumaan
- ... ja sekä etukäteen että jälkikäteen valittavat kroppansa vajavaisuutta ja vanhenemisen ikävyyttä
- ... tai jopa miettivät, miten tyhjää elämä olisi ilman liikuntaa.
Meikä taas
- liikkuu tavalla ja teholla, jonka pitäisi olla mahdollista vielä eläkeläisenäkin - mutta olen silti hetki hetkeltä tyytyväisempi tähän kehoon joka aina ennen on vain harannut vastaan, kaikessa.
- yrittää maksimitehon sijaan vain pitää kropan käyttökunnossa: niinpä kun kolmivaihteisen kolmosella pyöräily tuntui polvissa, palasin kakkoseen, vaikka lihaksissa olisi voimaa paljon enempäänkin.
- suostuu liikkumaan, vain jos se ei vie yli puoltatuntia päivän aktiiviaikaa joltain tärkeämmältä/hauskemmalta hommalta. Työmatkapyöräily näillä etäisyyksillä on helmi tässä: tylsääkin tylsempään työmatka-autoilun verrattuna tähän kuluu aikaa ylimääräinen 10 min / päivä
- ja kaiken mun hyvän lisäksi (mukaan lukien välirauha kropan kanssa, maailmanpelastus yms pikkujutut) tämä pääsee vielä näkemään kevään kehityksen viikko viikon jälkeen tienvierustoilla. Tolkienia lainaten: 'cause in eveyry tree / in every spring / there is a different green". Kasvun ja valon ja pilvien mukaan jokainen kerta on uniikki