Regina kirjoitti:
Ympäristötekijät vaikuttavat ihan kaikkeen ihmisen kehityksessä. Miksi niiden vaikutus seksuaaliseen suuntautumiseen olisi käsiteltävä erikseen - ellei seksuaalista suuntautumista ymmärretä korjausta vaativana häiriönä, kuten ympäristöhaittojen vaikutus fyysiseen tai mielenterveyteen? Ympäristötekijät aiheuttavat homoseksuaalisuutta mutta eivät heteroseksuaalisuutta? Kaikki kuitenkin elämme "ympäristössä". Voisiko ajatella, että kysymyksessä on persoonan elämän ilmaisutapa? Sielun tapa? No ei, koska ei ole olemassa sielua eikä persoonaa, ihan huuhaata
Alkaa mennä kauas diabeteksesta, mutta kiinnostava kysymys.
Keskustelemmehan me muistakin ruokavalioon liittyvistä tekijöistä, joista ei ole yksilölle mitään haittaa. Hiilihydraattipitoinen ruokavalio kasvattaa esimerkiksi pituutta, joka on yksilön kannalta varsin neutraali tai jopa myönteinen kehitys, mutta ilmentää kuitenkin sitä, että kehitys ei etene ihmislajin odotetun kehityksen mukaisesti.
Karppaajat ovat myös panneet merkille, että (japanilaisnaisten) pituudella ja rintasyövällä on tilastollinen yhteys. Näin sinällään neutraalista asiasta (pituus) on tullut osa ongelmallista kokonaisuutta (syöpä). Joudumme pohtimaan, onko kasvaneella pituudella ja syövän lisääntymisellä jokin yhteinen nimittäjä ja jos niin, niin mikä.
Linkitetyssä tutkimuksessa diabeteksella ja seksuaalisella suuntautumisella on tilastollinen yhteys, jonka yhteiseksi nimittäjäksi tutkijat ehdottavat koehenkilöiden elämänsä aikana kokemaa muista väestörymistä poikkeavaa stressiä. Palstalaiset sen sijaan kysyvät mielestäni varsin oikeutetusti, johtuuko havaittu korrelaatio mahdollisesti stressin sijaan lapsuus- tai sikiöaikaisesta hiilihydraattikuormasta. Silloin kysymyksessä ei ole lajille odotettu kehitys, vaan osin mahdollinen poikkeavuus kehityksessä, vaikka poikkeama on sinänsä neutraali samalla tavalla kuin pituus. Se herättää minun mielestäni myös lisää kysymyksiä siitä, aiheuttaako altistuminen suurelle hiilihydraattikuormalle varhaislapsuudessa jotain muitakin pysyviä muutoksia käyttäytymiseen ja millä mekanismilla se niitä aiheuttaa, jos havaittu korrelaatio liittyykin hiilihydraattikuormaan eikä stressiin.
Ei jokaisen havaitun muutoksen tarvitse olla negatiivinen tai sellainen, jota tarvitsee muuttaa, jotta siitä tulee mielenkiintoinen kysymys, kun yritämme selvittää, millä mekanismilla ruokavalio vaikuttaa ihmisen kehitykseen ja mitkä ympäristötekijät ovat niitä, joihin olisi syytä puuttua kovimmalla kädellä. Esimerkiksi pituuden ja rintasyövän mahdollinen yhteinen nimittäjä on aika korkealla minun prioriteettilistallani. En halua, että omat tai muiden lapset altistuvat sille tekijälle, joka tekisi heistä pitkiä, mutta samalla altistaisi heidät rintasyövälle, joten oikein mielelläni pohdin, mikä aiheuttaa tällaisen poikkeaman kehityksessä kuin pituus, vaikka lapsille muuten ehkä olisikin eduksi olla mahdollisimman pitkiä.
Minusta on ihan perusteltua kysyä, miksi tietyn seksuaalisen suuntautumisen ja vakavan sairauden välillä on korrelaatio, ja kriittisesti pohtia mahdollisia muita selityksiä kuin tutkijoiden ehdottama stressi, vaikka tämän seksuaalisen suuntautumisen yleisyys populaatiossa on sinänsä täysin yhdentekevää.