Ja niin todella tein.
Olen taas tänä syksynä nauttinut mahdottoman paljon värikkäistä puista ja myös muista kasveita, mustikan lehdet on paikoin loistavan punaisia. Ei ole pakko mennä Lappiin, jotta voi nauttia syksyn väreistä. Metsästä on kaikki marjat kadonneet, kai rastaat on syönyt ne. Sieniä on vain vähän, voihan niitä vielä tulla.
Huomenna on luultavasti ihan tavallinen päivä, kuskaan äitini lääkäriin, kun on jotakin häikkää, verenpaine: yläpaine ylhäällä, alapaine alhaalla ja pulssi mitä sattuu, jos saisi jotakin apua. Mutta toisaalta huomenna on mulla erityinen päivä ja nyt mä mietin, että mitä se mulle merkitsee, katsonko eteenpäin vai taaksepäin. Mulla on nyt vähän sellainen fiilis, että jotakin voisi muuttaa, suunnitella uutta. Kai minussa elää joku muinaissuomalainen, joka aloittaa uuden vuoden syksyllä, kun sato on korjattu, vaikka toisaalta olen kyllä kristitty, enkä pakana, mutta vuodenajat vaikuttaa minuun voimakkaasti, ei niin, että nyt olisi edessä jotakin synkkää, vaan niin, että kesän hommat on tehty ja nyt on edessä uudet haasteet, on aikaa kirjoittaa, puuhastella, järjestellä kesän aikana kertyneitä kuvia ja tietysti pitää suunnitella tulevaa kesää, jotta on lähtövalmiina heti, kun talven ote hellittää. Milloin se talvi sitten tuleekaan, tänään oli sään puolesta kesäpäivä.
_________________ http://satuetainen.vuodatus.netFacebook: Satu Etäinen
|