Luen Rosedalen kirjaa ja kaikista lukemistani karppikirjoista se on ehkä suositeltavin aloittelijalle ja vanhalle karpillekin se antaa paljon. Jos minun pitäisi ostaa vain yksi karppikirja, se olisi tämä.
Rosedale alleviivaa sitä että proteiinia ei saa syödä liikaa ja hänellä on kaava maksimiproteiinin laskemiseksi ja tulos oli ainakin minulla huomattavan pieni, 82 grammaa. Se on pienempi kuin minimiproteiinimääräni Varpun kirjan mukaan. Rosedale alleviivaa ettei hänen dieettinsä ole protskudieetti vaan rasvadieetti. On toki huomattava että annettu protskumäärä on vain ohjeellinen.
Rosedalen inhokki on maapähkinä. Suolattu maapähkinä on se, jota on tavallisesti mutusteltu iltojen iloksi jumikausien keskellä ja nyt Rosedale kertoo että se sisältää omega kuutosta. Rosedale ei hyväksy myöskään maitoa, koska imetysvaiheen jälkeen sen nauttiminen ei ole luonnollista millään nisäkkäällä ja koska siinä on laktoosia ja galaktoosia. Ihme kyllä sama luonnottomuus ei päde juustoihin. Kalsiumin saantia näistä tuotteista hän ei pidä tärkeänä, vaikka viime aikoina on osoitettu että maitotuotteitten kalsium laihduttaa.
Rosedale ei sitoudu kolmen aterian järjestelmään, vaan esimerkissä pyörittää kolmen pääaterian ja kahden välipalan systeemiä. Hän puhuu kolmesta isosta ateriasta, mutta itselläni ne tuntuvat olevan kolme pientä ateriaa. Nämä ateriat on nautittava 12 tunnin sisällä, jonka jälkeen seuraa 12 tunnin lepo syömisestä.
Keskeisempää kuin insuliinin kontrollointi Rosedalen ruokavaliossa on leptiinin kontrollointi. Onneksi näiden tavoitteiden välillä ei ole ristiriitaa.
Rosedale suosittelee 15 minuutin ripeää liikuntaa illalla, näin viimeisen aterian rasva saadaan poltettua ja elimistö vapautuu lepoa varten.
Rasvoista safa kuuluu hänen inhokkeihinsa. Tavanomaisen perustelun lisäksi hän sanoo, että safa on kaikista rasvoista vaikeimmin poltettava ja miksi syödä sitä rasvaa jota aikoo polttaa. Minä taas sanon että ihan kuin olisin kuullut tuon argumentin joskus aikaisemminkin. Varsinaisen pudotusvaiheen jälkeen Rosedale sallii safan. Rosedalen mukaan safaliha on vain kierrätettyä tärkkelystä, koska näille eläimille syötetään tärkkelystä. Hän ei puhunut mitään siitä että lampaat, saksanhirvi ja vaikkapa poro juoksevat laitumillaan vapaina.
Mufaa hän pitää hyvänä lähinnä sen takia että siitä puuttuvat pufan ja safan huonot ominaisuudet.
Rosedalen erikoisuus on pyrkimys alhaiseen ruumiinlämpöön koska se säästää ruumista. Hän tuomitsee jyrkästi dieetit joilla yritetään vaikuttaa ruumiinlämpöä kasvattavasti. (Oma kommentti: kalorilaskelmien puitteissa on kulutuksen kannalta yksi hailee onko ruumiin lämpö asteen tai jopa pari korkeampi, litran lämmittäminen asteen verran vie yhden kilokalorin ja jos ihmisessä on hulppeat 70 litraa vettä niin se olisi vasta 70 kcal siinä tapauksessa että lämpösi kohoaisi yllättäen asteen, ruumiinlämmön ylläpito vie sitäkin vähemmän).
Rosedale listaa kalat joissa on erityisen paljon omega kolmosta. Kuten tyypillistä, suuri osa kaloista on tuntemattomia suomalaisille. Tonnikalan yhteydessä hän kehottaa valitsemaan delfiinejä säästäviä tuotteita, mutta unohtaa albatrossit kokonaan. Hän suosii vapaata kalaa, mutta antaa ymmärtää että allaskasvatetuista kaloista osa olisi luomua.
Mitä tulee kananmuniin, hän kehottaa valitsemaan omega 3-munia ja vapaana temmeltäneiden kanojen munia.
Rosedale ei rajoita syömisen määrää, muta käytännössä ainoastaan mufaa voi käyttää niin paljon kuin huvittaa.
Tyypillisenä amerikkalaisena karppikirjailijana hän unohtaa koko muun maailman, mittayksiköt ovat nauloja, kuppeja, unsseja ja fahrenheiteja ja ruokatarvikkeista osa outoja ja tuotelistauksissa vain osoitteita Yhdysvaltoihin.
Viiteluettelo on asiallinen.
Mielenkiintoinen pikkutieto kirjassa oli, että 25% amerikkalaisista syö minimisaantisuositukset täyttävästi. Kuinkahan Suomessa, lapset ja vanhukset heti pois ja loput saavat liian vähän magnesiumia. Onkohan kuitukin tässä mukana, sillä minulla jää lähinnä kuitu vajaaksi.
http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=006056573X
kirjan nimi otsikkoon -chiman