els kirjoitti:
Tervetuloa, nilla!
Minua tökkii tässä keskustelussa hivenen nyt vastakkaisajattelu vain metsästys <--> vain (viljan)viljely, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Anteeksi, olen tainnut käyttää liian jyrkkiä ilmaisuja. itse olen sekä omalta ruokavalioltani, että suhtautumiseltani ympäristöön ja historiantulkintoihin, mielestäni aika maltillinen. Ehkä hieman hermostuin, kun minua alkoi joku yli-innokkaalta lukiolaiselta vaikuttava heti kättelyssä nimittämään "hiilihydraattivänkääjäksi" ja "säälittäväksi" (Pienetär).
els kirjoitti:
Saamet olivat paimentolaisia, eli metsästys ei täysin kuvaa heidän elinolojaan - puolikesy karjatalous varmaan paremmin? Suomalaiset eivät olleet paimentolaisia tässä mielessä, mutta eikö paikalleen asettautuneilla heimolla ollut kotieläintaloutta tukenaan jo kohtuullisen varhaisessa vaiheessa? .
Saamelaisilla suurporotalous on suhteellisen uusi piirre, joka on alkanut jossain eteläisessä Lapinmaassa (siis eteläisessä Ruotsissa tai Norjassa) noin 1300-luvulla ja sitten levittäytynyt siitä pohjoiseen. Kadonneet Etelä-Suomen saamelaiset eivät varmasti ole olleet poronhoitajia, siis nomadeja, vaan metsästäjiä ja kalastajia.
Suomalaisilla kotieläimet ja maanviljelys liittyvät ilmeisesti erittäin tiiviisti yhteen jo pitkältä ajalta. Lehmien pidon yksi syyhän oli niiden tuottama lanta.
els kirjoitti:
Sinä varmaan tiedät, mitä sanovat arkeologiset tutkimukset:
- Kaadettiinko kaskea mahdollisesti myös karjan ruokinnan tarpeisiin?
- Milloin nykymuotoiset viljat tulivat Suomeen? (Perunahan jo tunnetaan myöhäiseksi tulokkaaksi, mutta entä ruis, ohja ja kaura)
- Mitä muuta kasvatettiin kuin viljaa?
En nyt pääse yliopiston kirjastoon, mutta pari kommenttia.
- Kysymykseen kasken käytöstä karjan ruokinnan lähteenä esihistoriallisena lähteenä on mahdotonta vastata. Siihen eivät nykyiset tutkimusmenetelmät anna vastausta. Uskottavampaa on kuitenkin, että kuten historiallinen Lapin- ja Itä-Suomen lehmä, myös aikaisempi karja on kesällä hankkinut ravintonsa metsästä ja talveksi niille on niitetty niitty- ja suoheinää ja kerätty koivunlehtiä.
- Ruis ja ohra lienevät tulleet Suomeen pysyvästi roomalaisella rautakaudella ja sitten aloittaneet leviämisensä kohti pohjoista. Siis laajassa mitassa ja pysyvästi noin 2000 vuotta sitten. Hyvin varhaisia esikokeiluja on ollut ilmeisesti useita. Vehnä tuli sitten perässä. Samoin kaura.
- Alunperin ei kai paljon muuta kasvatettu kuin viljaa. Kaskinauriin historiaa en tunne, mutta ymmärtääkseni se on nuorempi tulokas.
Mirka kirjoitti:
Nillan mustavalkoisuus hiukan ihmetyttää, ei kukaan ole kiistänyt sitä, että Suomessa on viljelty, joillakin alueilla jopa runsaasti. Mutta, eikö saaliseläinten katoaminen lähes sukupuuttoon 1800-luvulla kerro juuri tehokkaasta metsästyksestä, jopa silloisella populaatiolla, kotieläinten ohella? Juuri siksi tarvittiin voimakas viljan ja perunan viljelyn lisäys kasvavan väestön ruokkimiseksi. Mm. kirkko osallistui voimakkaasti viljelyvalistukseen. Nauriissa kun ei paljon kaloreita ollut. Viljan ympärille kietoutui myös maanomistus, verotus, kauppa, oikeusjärjestelmä, säätyjako jne, jolloin ne ovat saaneet kulttuurissa suuren huomion verrattuna pyyntiin, joka on ollut rinnalla eräänlaisena harmaana taloutena. Vettä ja rantaakin Suomessa on riittänyt rasvaisine kaloineen, en voi uskoa että eläinperäisistä lähteistä olisi saatu vain 10 E % ennen kuin korkeintaan 1800-luvulla erityisesti työväenluokassa ja muissa vähäväkisemmissä kansankerroksissa. Siihen asti maaseutuväestö on harjoittanut monia elinkeinoja rinnan, on ollut peltoviljelyä toki, mutta myös karjataloutta, kotitarvekalastusta ja pyyntiä, turkiskauppaa, tervankeittoa ym. Pohjanmaan rannikoilla vielä 1800-luvulla hylkeenpyynti oli huomattavaa.
Anteeksi ns. mustavalkoisuuteni, yritän adaptoitua uuteen ympäristöön. Saaliseläinten katoaminen kertoo se, että Suomen luonto ei kyennyt elättämään näin suurta väestöä, vaan tuloksena oli liikapyynti. Näin siis siitä huolimatta, että ravinto tuli pääosin maanviljelystä. Käsite "erätalonpoika" on vakiintunut käsite. Kuten sanoin, metsästys on ollut merkittävä. Lisäksi alueelliset, vuodenaikakohtaiset ja ajalliset vaihtelut ovat olleet hurjia.
Metsästyksen yksi suurimpia funktioita talonpojille ei ollut suinkaan liha vaan turkikset, eli siis kauppa. Kaupalla hankittiin mm. ravintoa, joka oli painottuneesti jauhoja. Helppo ja kevyt kuljettaa, ei pilaannu helposti, voidaan valmistaa ruuaksi monella tavalla.
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Olen elänyt käsityksessä, että vilja on saanut kulttuurisesti korostetun aseman, vaikka suuressa osassa maata sen osuus päivittäisestä ravinnosta alkoi nousta vsta 1700-luvun lopulla? Tästä alueellisia poikkeuksia Lounasi-Suomi ja savon kaskiruisalueet? Muualla peltoalat olivat väkilukuun nähden pieniä, sadot epävarmoja, siitäkin osa maksettiin veroina tai myytiin suolan ja muiden ostotarvikkeiden eteen, ja toimeentulon perusta oli edelleenkin pitkälti pyynnin varassa, se kun ei ollut katovuosista riippuvainen. Hirvenhiihto onnistui talvellakin.
