Ekasta postista löysin linkin vain yhteen tutkimukseen - ''Fructose, weight gain, and the insulin resistance syndrome''.
Artikkelissa mainittiin kolme tutkimusta, joissa fruktoosi oli yhdistetty lihomiseen - ja kaikissa energiansaanti/kalorien määrä oli noussut oli noussut. Eli turha väittää, että haitat johtuivat fruktoosista - ne tulivat liiallisista kaloreista. Nimittäin sehän on selvää, että lihominen aiheuttaa ongelmia. Mutta onko selvää, että fruktoosi kohtuullisissa määrin aiheuttaa ongelmia itsessään? Toistaiseksi et ainakaan ole osoittanut aikaisempia väitteittäni perusteettomiksi.
Sitten samassa artikkelissa oli kaksi ihmistutkimusta, jossa fruktoosi oli yhdistetty insuliiniresistenssiin/heikentyneeseen sokeriaineenvaihduntaan. Ensimmäisessä koehenkilöille annettiin 250 grammaa fruktoosia. Kiva. Kaikkea muuta kuin kohtuullista. Toisessa taas 15% fruktoosia kokonaiskaloreista toi vähän negatiivisia vaikutuksia - insuliinin lepotasot kohosivat ja insuliinivaste kohosi. Tutkimuksessa ei kuitenkaan kerrottu muutuivatko koehenkilöiden painot millään tavalla. Jos paino nousi, niin tulokset eivät olleet yllättäviä. Ja kuitenkaan merkittäviä haittoja ei tullut.
Sitten artikkelissa katsottiin fruktoosin vaikutuksia rasva-arvoihin. Niitä oli yhteensä seitsemän. Eräässä tutkimuksessa fruktoosia oli peräti 20% kokonaiskaloreista. Ei voi oikein suositella, eikä sanoa kohtuulliseksi eikä siis korrelaatiota. Ja silti mitään merkittäviä haittavaikutuksia ei ilmentynyt. Toisessa taas katsottiin fruktoosin vaikutuksia insuliiniresistenteillä henkilöillä. Kesto oli viisi viikkoa ja mitä enemmän koehenkilöt saivat fruktoosia sitä enemmän triglyseridit nousivat, mutta ero ei kuitenkaan ollut merkittävä ja painoa ei taaskaan tarkkailtu. Vaikka jotkut koehenkilöistä saivat reilut 100g fruktoosia, ei merkittäviä haittoja tullut, vaikka painoa ei edes tarkkailtu.
Kolmannessa tutkimuksessa koehenkilöt saivat kahden vuoden ajan joko fruktoosia, sokeria tai xylitolia (määrä ei kerrottu). Kahden vuoden jälkeen ei huomattu merkittäviä eroja kolesterolin tai triglyseridien suhteen. Neljännessä tutkimuksessa verrattiin taas ruokavaliota joka siälsi minimaalisen määrän fruktoosia tai 17% kokonaiskaloreista. Merkittäviä eroja kokonaiskolesterolin suhteen ei huomattu. Naisille ei tullut eroja triglyseridien suhteen. Ainoastaan miesten triglyseridiarvot nousivat fruktoosipitoisen dieetin kanssa. Tässä tutkimuksessa paino laski hieman ja silti triglyseridit nousivat. Fruktoosin määrä oli kuitenkin taas erittäin suuri. Vaikea sanoa kohtuudeksi, koska tuollaista määrää ei oikein saa syötyä ilman suuria määriä sokeria. Normaalisti kun esim. hedelmät sisältävät vajaat 10g fruktoosia. Ja tässäkin tutkimuksessa syötiin kuudesosa kaloreista fruktoosista joka päivä. Erittäin harva syö noin suuria määriä joka päivä (varsinkaan järkevällä ruokavaliolla), joten koreelaatiota ei oikein voi sanoa tämänkään suhteen hyväksi, koska fruktoosin määrä oli vähän yli 'kohtuuden'.
Viidennessä katsottiin korrelaatiota fruktoosin ja metabolisen syndrooman välillä. Ja nykyään syödään enemmän fruktoosia - lihavuus ja metabolinen syndrooma. Nykyään syödään myös enemmän kaloreita, joten pelkkää fruktoosia tästä ei oikein voi syyttää.
Kuudennessa ja seitsemännessä tutkimuksessa katsottiin pelkkiä akuutteja vaikutuksia. Koehenkilöille annettiin järkyttävät määrät fruktoosia ja katsottiin muutoksia triglyseridiarvoissa. Akuuteista vaikutuksista ei oikein voi päätellä mitäöän ja taas kerran määrät olivat erittäin suuria, joita ei normaalisti järkevässä dieetissä tulisi syötyä.
Sitten katsottiin muutoksia, joita fruktoosi voisi aiheuttaa verenpaineeseen. Diastolisessa (ala) verenpaineessa ei huomattu muutoksia, systolinen (ylä) verenpaine oli hieman korkeampi fruktoosittomassa dieetissä.
Eikä unohdeta Gricorescon ja kumppaneiden tutkimusta (Lack of detectable deleterious effects on metabolic control of daily fructose ingestion for 2 mo in NIDDM patients), jossa kohtuullisesta fruktoosin käytöstä ei ollut mitään haittaa tyypin 2 diabeetikoille. Ja Surwitin ja kumppaneiden tekemässä tutkimuksessa (Metabolic and behavioral effects of a high-sucrose diet during weight loss) koehenkilöt olivat dieetillä, joka sisälsi sokeria jopa 43% kaloreista. Eli reilut 21.5% fruktoosista. Siitä huolimatta laihtuivat vallan mainiosti ilman negatiivisia vaikutuksia aineenvaihdunnan tai rasva-arvojen suhteen.
Tänä vuonna julkaistiin tutkimus nimeltä ''Fructose ingestion: dose-dependent responses in health research.'' Lainaus kyseisestä paperista.
Lainaa:
At moderate or high doses, an effect on any one marker may be absent or even the opposite of that observed at very high or excessive doses; examples include fasting plasma triglyceride, insulin sensitivity, and the putative marker uric acid. Among markers, changes can be beneficial for some (e.g., glycated hemoglobin at moderate to high fructose intake) but adverse for others (e.g., plasma triglycerides at very high or excessive fructose intake). Evidence on body weight indicates no effect of moderate to high fructose intakes, but information is scarce for high or excessive intakes. The overall balance of such beneficial and adverse effects of fructose is difficult to assess but has important implications for the strength and direction of hypotheses about public health, the relevance of some animal studies, and the interpretation of both interventional and epidemiological studies. By focusing on the adverse effects of very high and excessive doses, we risk not noticing the potential benefits of moderate to higher doses, which might moderate the advent and progress of type-2 diabetes, cardiovascular disease, and might even contribute to longevity
Eli vain suurista tai erittäin suurista määristä fruktoosia koituu probleemeja - muttaa niinhän asia on käytännössä katsoen minkä vaan asian suhteen.
Tänä vuonna julkaistiin eräs läpikatsaus tästä aiheesta nimeltä ''Dietary fructose and glucose differentially affect lipid and glucose homeostasis''. Joudun lainaamaan erään hienon kohdan siitä.
Lainaa:
When fructose at 30-60 g ( approximately 4-12% of energy) was added to the diet in the free-living state, there were no significant effects on lipid or glucose biomarkers. Sucrose and high-fructose corn syrup (HFCS) contain approximately equal amounts of fructose and glucose and no metabolic differences between them have been noted
Kappas. Normaaleista tai kohtuullisista määristä mitä ruokavaliosta saa, eivät tuo haittoja. Joka aterialla voi siis hyvinkin napata hedelmän tai ehkä pari, ilman pelkoa, että lihoaa tai triglyseridit pomppaavat kattoon.
Valtz0rille: Linkkisi sisälsi paljon juttua ja kolme lähdettä - tarkastellaanpa niitä.
Ensimmäinen tutkimus - rottatutkimus.
Toinen tutkimus - rottatutkimus.
Kolmas tutkimus - rottatutkimus.
Täytyypä mennä kertomaan rotille nämä kamalat uutiset.